Seuraavat kolme keikkaa olivat mannaa

Suosikkitoimeksiantajan pääasiakkaan kolme keskenään erilaista keikkaa olivat mukavia kaikki. Toimeksiantaja on erinomainen ja hänen välittämänsä tarjoilijat vankkoja pitkän linjan ammattilaisia, joiden kanssa on ilo työskennellä. Myös pääasikkaan puolesta kaikki hoituu ammattimaisesti, vaivattomasti.

Ensimmäisenä istuva illallinen minulle uudessa ja jännittävässä paikassa, puolijulkisessa tilassa keskellä Helsinkiä. Toinen keikka oli tunnelmallinen juhlaillallinen erään perheyrityksen vuosipäivän kunniaksi. Tilaisuuteen valmistauduttiin pitkään ja hartaasti, tarjoilujärjestystä testattiin useampaan otteeseeseen ja meille kerrottiin perinpohjaisesti ruuista, juomista, asiakkaista, illan kulusta ja ohjelmasta. Paikalla oli kunnon bändi ja tunnettu solisti merten takaa. Lisää tällaista!

Kolmas keikka oli kokoustarjoilutyylinen ja vauhtia piisasi. Olin vakihenkilön työparina tarjoamassa buffet-lounasta ja iltapäiväkahvia suuren eläkeyhtiön yhteistyökumppaneille ja asiakkaiden edustajille. Massiivisessa rakennuksessa kävelymetrejä kertyi valtavasti. Onneksi käytössämme oli riittävästi kärryjä. Ei hullumpaa tämäkään, kun saa tehdä hyvin suunniteltua työtä osaavien ihmisten kanssa.

Pari seuraava keikkaa

Seuraavat keikat olivat toisen yrityksen välittämiä. Olin hieman pettynyt, koska olin sopimusta kirjoittaessa korostanut olevani kiinnostunut tilaus-, ja edustustarjoilusta sekä banketeista. Olin erään valtion viraston tiedotuspisteen avajaisissa tarjoamassa kuohuviiniä ja kiertelemässä cocktailpalojen kanssa. Meitä ekstroja oli muutamia muitakin. Eräs nuori nainen kiinnitti huomioni, kun hän taisteli kuohuvinipullon korkin kanssa ja tuki pulloa koukistettuun polveensa. Tiedustelin myöhemmin, missä hän on koulunsa käynyt. Hämmästyneenä hän vastasi opiskelevansa ammattikorkeassa ja tekevänsä tarjoilukeikkaa vain taskurahoja ansaitakseen.

Seuraavana päivänä olin tarjoilemassa istuvaa illallista sadalle hengelle kahden vakituisen työntekijän kanssa. Juomia kaadettiin runsaasti myynnin edistämiseksi. 16 cl näytti pienessä lasissa liian suurelta määrältä. Alkuruokakeitto tarjottiin siten, että asiakkaille vietiin keittokulhot, joiden pohjalla oli hieman vihanneksia ja päälle kaadettiin keitto kahvipannuista. Tämä on kuulemma uusi näppärä tapa, johon toden totta toivon, etten törmää useammin. Asianmukainen tarjoilu esim. salissa kattilasta suoraan lautaselle tarjoilijan kannettavaksi olisi nähdäkseni sujunutu ihan yhtä nopeasti, mutta ollut moninverroin edustavampaa. Pää- ja jälkiruuat tarjottiin lautasella. Viinilasit pidettiin koko ajan täpötäysinä, joten kaipa myyntiäkin karttui.

Ruokailun päätyttyä sain tehtävkseni tiskata käytetyt 300 lautasta ja aterimet. Asia ihan ok, ymmärrän, ettei lyhytkestoista työtä varten kannata tiskaajaa palkata.  Olisin kuitenkin ollut iloinen, jos olisin tiennyt tiskaamisen kuuluvan keikkaan, niin olisin voinut varautua asianmukaisella esiliinalla ja toisilla kengillä suojatakseni salivaatteitani.

Oppia ikä kaikki, paljon pitää muistaa kysellä ennen keikan vastaanottamista.

Toinen keikka

Toinen keikka oli uusimalaisessa kartanossa. Takaovesta sisään ja keittiöön henkilökunnan ilmoitustaulua tiirailemaan. Siellä oli luettavissa, mikä illan tilaus oli ja mikä minun tehtäväni oli. Muutaman sadan hengen tilaus kolmessa eri tilassa. Hovimestareita oli muutama ja henkilökuntaa riittävästi.

Toimeen tarttuminen ja tarvikkeiden etsiminen vei oman aikansa, kun briiffiä ei ollut. Asiat selvisivät muilta tarjoilijoilta kysellen. Mustavalkoisissaan ei porukasta välttämättä tiennyt, kuka oli talon vakihenkilökuntaa, ketkä omia ekstroja ja ketkä puolestaan meitä ihan ulkopuolisia.

Kaikki oli etukäteen tilattu ja tilaisuus sujui jotakuinkin suunnitelman mukaan. Vesi oli vieraiden saapuessa valmiina laseissa, myös leipä ja voi olivat pöydissä. Viinikaadot lähtivät merkistä. Alkuruuat vietiin aaltona. Työparin kanssa plokattiin omat pöydät ja tarjoiltiin pääruoka. Tämähän sujui kuin ennen vanhaan.

Ensimmäinen keikka

Ensimmäinen keikka oli keskiviikkona 1.9. eräässä ministeriössä. Käteen tökättiin orderi, jonka mukaan kyseessä oli ministerin lounas puolentoista tunnin kuluttua. Toinen tarjoilija kuulemma tulisi kaveriksi tuota pikaa. Jäin ihmettelemään lounastajien paritonta lukumäärää ja pohtimaan, mistä löytäisin ruokailuvälineet, servietit, lasit ja muut tarvikkeet. Ensimietteiden jälkeen päähän nousi lukuisia kysymyksiä talon tavoista kuten, onkohan tapana käyttää katelautasia. Onneksi pöytä oli liinoitettu valmiiksi. Aloin siis laittaa tuoleja paikoilleen.

Vieras istuu ministeriä vastapäätä, mutta hetkinen. Miten paikoitan muun seurueen, ei mene vastakkain eikä mene lomittain.

Sain pöydän katettua, ryntäsin etsimään juomia, voita, leipää. Paikalle tupsahti tarjoilija, joka ilmoitti olevansa apuna ruokatarjoilun ajan. Oli kuulemma tullut sairastapaus ja häntä tarvittaisiin muualla. Pentterissä oli  avulias kokki, joka lupasi hoitaa kaiken ruokaan liittyvän. Sitten jo saapuikin ministerin sihteeri menu-korttien kanssa.

Tuossa tuokiossa saapui myös lounastava seurue ja tarjoilu voi alkaa. Toinen tarjoilija tarjoili päävieraalle ja hänen pöytäpuoliskolleen. Minä ministerin oikealle, vasemmalle ja ministerille sekä muille saman pöytäpuoliskon vieraille. Kaikki meni hyvin pääruokaan asti, jolloin olin jo poistumassa salista, kun huomasin, ettei ministeri ollutkaan saanut ruokaa. Palasin vateineni nostamaan hänelle viimeisen annoksen lämpimästi hymyillen hien virratessa pitkin selkärankaa.

Se oli ainoa varsinainen kömmähdys ja edellisestä tarjoilukerrasta oli sentään kulunut 15 vuotta. Jess, selviydyin. Minä osaan, tämä sujuu. Hiukan kokemusta, rutiinia ja vauhtia, niin täältä tullaan!