Ensimmäinen keikka

Ensimmäinen keikka oli keskiviikkona 1.9. eräässä ministeriössä. Käteen tökättiin orderi, jonka mukaan kyseessä oli ministerin lounas puolentoista tunnin kuluttua. Toinen tarjoilija kuulemma tulisi kaveriksi tuota pikaa. Jäin ihmettelemään lounastajien paritonta lukumäärää ja pohtimaan, mistä löytäisin ruokailuvälineet, servietit, lasit ja muut tarvikkeet. Ensimietteiden jälkeen päähän nousi lukuisia kysymyksiä talon tavoista kuten, onkohan tapana käyttää katelautasia. Onneksi pöytä oli liinoitettu valmiiksi. Aloin siis laittaa tuoleja paikoilleen.

Vieras istuu ministeriä vastapäätä, mutta hetkinen. Miten paikoitan muun seurueen, ei mene vastakkain eikä mene lomittain.

Sain pöydän katettua, ryntäsin etsimään juomia, voita, leipää. Paikalle tupsahti tarjoilija, joka ilmoitti olevansa apuna ruokatarjoilun ajan. Oli kuulemma tullut sairastapaus ja häntä tarvittaisiin muualla. Pentterissä oli  avulias kokki, joka lupasi hoitaa kaiken ruokaan liittyvän. Sitten jo saapuikin ministerin sihteeri menu-korttien kanssa.

Tuossa tuokiossa saapui myös lounastava seurue ja tarjoilu voi alkaa. Toinen tarjoilija tarjoili päävieraalle ja hänen pöytäpuoliskolleen. Minä ministerin oikealle, vasemmalle ja ministerille sekä muille saman pöytäpuoliskon vieraille. Kaikki meni hyvin pääruokaan asti, jolloin olin jo poistumassa salista, kun huomasin, ettei ministeri ollutkaan saanut ruokaa. Palasin vateineni nostamaan hänelle viimeisen annoksen lämpimästi hymyillen hien virratessa pitkin selkärankaa.

Se oli ainoa varsinainen kömmähdys ja edellisestä tarjoilukerrasta oli sentään kulunut 15 vuotta. Jess, selviydyin. Minä osaan, tämä sujuu. Hiukan kokemusta, rutiinia ja vauhtia, niin täältä tullaan!